ABSTRACT
Vaikka kansainvälisyys on ollut jo kauan osa tieteellistä toimintaa, kansalliset tutkimuskon-tekstit ja kulttuurit ovat enemmän kuin koskaan riippuvaisia—lisääntyvässä määrin markkinoihin kytkeytyvistä—akateemisen kapitalismin globaaleista piirteistä (Slaughter ja Leslie 1997; Ylijoki 2003) ja lisääntyvästä tieteen hallinnoinnista. Yliopistot ovat yhä riippuvaisempia ulkoista rahoituslähteistä ja niiden odotetaan hyödyttävän taloutta. Nämä kehityspiirteet eivät ainoastaan pakota yliopistoja ja laitoksia kilpailuun mutta ne pyrkivät myös—yli kansallisten rajojen—homogenisoimaan tutkimus-ja julkaisukäy-täntöjä. Akateemisten tutkijoiden julkaisukäy-täntöjen tarkkailu ja ranking-listat ovatkin osa päiväjärjestystä monissa valtioissa. Viime aikaiset maantieteen piirissä käydyt keskuste-lut angloamerikkalaisesta hegemoniasta tai siitä mitä ‘kansainvälisyys’ merkitsee (Kitchin 2003), voidaan nähdä vastareaktiona akateemisen kapitalismin käytännöille ja hallitseville keskus-periferia suhteille, joiden mukaisesti vahvoissa akateemisissa keskuksissa luodut toimintamuodot ja -mallit voivat levitä kansainväliseen yhteisöön ja homogenisoida aikaisemman moniarvoisuuden, ja voivat jopa sysätä syrjään elementtejä, jotka saattavat olla tärkeitä periferian kannalta (Ylijoki 1998: 129). Tämä kysymys on erityisen relevantti yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä, jotka ovat tavallisesti konteksti-sidonnaisempia kuin luonnontieteet. Eräät kirjoittajat ovat olleet suorasukaisempia todetessaan, että olemme kokemassa—samaan aikaan akateemisen kapitalismin kanssa—akateemisen imperialismin jaksoa, jossa anglo-saksinen yhteiskuntatiede tuottaa uusia sanastoja, joiden ajatellaan olevan universaaleja ilmauksia sille, mitä ‘kansainvälinen’ tarkoittaa (Bourdieu ja Wacquant 1999).
